16. joulukuuta 2017

Joulupullat moilaksen jauhoseoksesta


Moikka!
Joulukuu hurottaa jo puolessa välissä ja pian on enää vain viikko jouluaattoon. Niinkuin varmaan kaikki (ainakin aktiivisimmat lukijat ;)) tiedättekin joulu on minun yksi lempparijuhlistani! Pimeys, pakkanen, lumi, jouluruoat, koristevalot, kuusi, jouluohjelmat... kaikki nämä tekee joulusta perinteisen, tuntemani, joulun. Harmittaa kun en ole päässyt päivittämään blogin puolelle juuri ollenkaan, postausaiheita ja reseptejä olisi kyllä varastossa, mutta minulla kävi pikkuinen probleema viime viikolla. Unohdin nimittäin yli viikoksi kameran muistikorttini kaupunkiin, enkä näin pystynyt postaamaan yhtään mitään. Kuvaton postaus ei ole kovin kivaa selattavaa..
Nyt kumminkin lisään nämä joulukuun alussa testaamani jouluiset pullat.

Olen jo pari kertaa suurmarketeissa käydessäni pistänyt korvan taakse moilaksen pulla- ja munkki valmis jauhoseoksen. Viime kerralla sen sitten pistin kärryyn, ja eräänä päivänä kokeilin millainen jauhoseos olikaan oikein kyseessä. Halusin kokeilla pullia jouluisine täytteineen. Kokeileminen kannatti, sillä pullista tuli todella hyviä! Aikaisemmin olen hehkuttanut tätä (klik) gluteenittomien pullien reseptiä ja se pitää edelleen paikkansa, että nämä pullat ovat pehmeimpiä ja kuohkeimpia glut. pullia mitä olen maistanut. Poikkeutena tuossa reseptissä on se, että siitä ei voi tehdä esim. korvapuusteja, sillä taikina on sen verran löysää, että ainoastaan massan nosteleminen pellille pyöreiksi pulliksi onnistuu. Harvoimpa sitä tuleekaan tehtyä esim nuita korvapuusteja, yleensä teen helpoimman kautta voisilmäpullia tai rahkatäytepullia. Tällöin edellä mainittu pullaohje toimii hyvin; lusikoi vain nokareen täytettä valmiin pyöreän pullan päälle. 

Kun alkaakin tehdä mieli jtn kierre täytepullaa, suosikkitaikinaohjeeni ei siis toimikaan löysyyden vuoksi. Tällöin voin nyt suositella tästä moilaksen valmiista pulla jauhoseosta tehtyä taikinaa! Taikina oli valmiina normaalin pullataikinan paksuista, jolloin erilaisten kierre täytepullien teko onnistui vaivatta. Taikinaa oli todella helppo käsitellä jauhotetuin/kostutetuin käsin, ja pullat kohosivat ja paistuivat oikein mallikkaasti. Mukavin ylläri oli se, että pullissa säilyi kuohkeus ja sopiva pehmeys uunista tulon jälkeenkin! Näistä tuli tosi maukkaita ja yllättävän hyviä gluteenittomiksi. Suosittelen kokeilemaan! Mikään muu ns normi gluteenittomien pullien ohje ei ole yltänyt näin hyvään tulokseen kuin tämä ja tuo minun vakio pullareseptini (jokainen aiempi pullaohje mitä olen testannu on tuottanut kuivia pullia, tyyliin sellaisia mitä myydään kaupoissa kaasupakkauksissa. Jos reseptissä kuitenkin käytetään esim. rahkaa, lopputulos voi olla huomattavasti parempi. Silti suurin osa netin glut pullaresepteistä on tavallisen vehnäpullataikinan tapaisia ja nämä ohjeet ovat aina tuottaneet kuivahkoja pullia. Keliaakikot tietää mitä tarkoitan; yleensä jos gluteenitonta pullaa tarjotaan jossain niin se on nimenomaan valitettavasti kuivaa). 
Kaikista pehmoisimmat gluteenittomat pullat saa tehtyä kuitenkin vain tuolla linkittämälläni ohjeella ylempänä. ;D Sen veroista reseptiä ei ole vielä löytynyt. Mutta tuo moilaksen jauhoseos yltää kyllä hyvin lähelle vakkarireseptiäni! 

Nyt sepustus sikseen ja haluan toivotella teille ihanaa joulun aikaa!
Toivottavasti nähdään taas mahdollisimman pian!




Jouluisia pullatäytteitä

Luumupullat:
Luumuhilloa
Raesokeria
Toteuta korvapuustien tapaan

Vaniljapullat:
Vaniljakreemi (ohje löytyy täältä, samaa olen käyttänyt daim-kakun teossa)
Mantelirouhetta päälle
Toteuta korvapuustien tapaan

Mausteiset joulupullat:
Pehmeää voita, ruokokidesokeria/fariinisokeria sekä haluamiasi jouluisia mausteita (neilikkaa, inkivääriä, kanelia jne.) sekoitetaan keskenään tasaiseksi massaksi.
Mantelilastuja päälle
Toteuta korvapuustien tapaan

Omena-kanelipullat
Omenahilloa, kanelia
Toteuta korvapuustien tapaan











6. joulukuuta 2017

Suomi 100 vuotta



Tänään on harvinainen päivä; Suomi täyttää sata vuotta. 
Pakkohan sitä on tänne bloginkin puolelle tulla piipahtamaan. Meidän itsenäisyyspäiväämme kuuluu perinteisesti linnanjuhlien katseleminen ja hyvä ruoka. Jälkkäriksi tänä vuonna leivotaan Ellen Svinhufvudin kakkua, ennen ei ollakaan sitä kokeiltu! Mukavaa, että yön aikana oli satanut vähän lisää lunta, niin saatiin oikein puhtaan valkoinen itsenäisyyspäivä. :) 

Eilen entisessä opinahjossani vietettiin lakkiaisia itsenäisyysjuhlan ohella. Lakin sai 44 uutta ylioppilasta ja olimme kaveriporukalla katsomassa, kun viimeisetkin luokkakaverit saivat lakkinsa päähän. Käytiin peräti neljissä ylioppilasjuhlissa ja se oli aikamoinen suoritus yhdelle illalle! Jokaisessa juhlapaikassa oli uskomattoman hyvät tarjoilut ja itse juhlapaikat olivat hienoja. Yksi valmistuneista ystävistäni vietti juhlansa hienossa vanhanaikaisessa kartanossa, se oli kuin suoraan 1700-luvun hovisarjasta. :D Huikeat puitteet täytyy sanoa!

Joulu sen kun lähestyy vaan, ja kalenterista on saanut avata jo kuusi luukkua. Hirmuisesti on jouluvalmisteluja rästissä, mutta eiköhän ne tästä pikku hiljaa tasoitu! Joulukiireitä on aina. 
The Joulukalenteri tulee jälleen telkkarista, sitä on kyllä odotettu. Ollaan myös pikkusiskoni kanssa seurattu Pikku Kakkosen tämän vuoden uutta Joulukalenteria. Nämä kuuluu jo jouluperinteisiin, katson varmaan vielä kolmikymppisenäkin joulukalentereita. :D

Haluan toivottaa kaikille hyvää itsenäisyyspäivää, 
sekä uusille ylioppilaille paljon onnea!






13. marraskuuta 2017

Perunarieskat



 Hellurei!
Tänään pukkaa leipäreseptiä pitkästä aikaa. Kun nyt olen välivuodella, olen siis aloittanut pitämään 4H-kokkikerhoa yläasteikäisille nuorille. Paluu menneeseen konsanaan, sillä yläasteaikoina pidimme kavereiden kanssa vaikka minkä näköisiä kerhoja koirakerhosta liikuntakerhoon. Muutama viikko sitten leivoimme valitsemieni ohjeiden mukaan gluteenittomia perunarieskoja sekä kuningatarpiirakkaa. Olen pyrkinyt jokaisella kerhokerralla tekemään jotain suolaista ja jotain makeaa, jolloin suolaisista on leivottu gluteenittomia, jotta minäkin pääsen maistamaan. Makeat herkut ollaan aina tehty vehnään, sillä sokerilakon alla en pystyisi syömään mtn herkkuja (hyvin on muuten pitänyt sokerilakko!). Kätevä suunnitelma vai mitä!? :D

Elikkäs siis pari viikkoa sitten teimme kerhossa perunarieskoja, joiden ohjeen otin pikkusiskoni leivontakirjasta, joka on Ulla Svenskin käsialaa: Suomen lasten leivontakirja. Rieskoja en ollut ennen kokeillut, joten päätin testata ohjetta, kun kerta se oikein gluteenitonkin oli. Lopputulos oli yllättävän hyvä! Rieskat onnistuivat tosi hyvin ja taikinaa oli miellyttävän helppo käsitellä, lapsetkin pyörittelevät rieskoja kuin vanhat tekijät. Kaiken lisäksi ne valmistuivat tosi nopeasti, kunnes oltiin saatu perunat keitettyä ja soseutettua. Tykästyin kyllä näihin, ja nuoret kokitkin kehuivat leipiä! :)

Alkuperäisessä ohjeessa takinassa ei ollut mtn nestettä (paitsi jos öljy lasketaan) ja tämä vähän ihmetytti minua. Tein taikinan kumminkin ohjeen mukaisesti, ja kas kummaa taikinasta tuli aika täydellistä koostumukseltaan; pehmeää, kuohkeaa, ei laisinkaan liian kovaa kuin oletin. Myöhemmin äitini sanoikin, että nimenomaan perunarieskoihin ei nestettä yleensä tule, jotenkin se itse peruna tekee taikinasta pehmeää aivan kuin jotain nestettä olisi lisätty. 
Jos teet rieskat ylijääneestä perunamuusista nestettä saattaa joutua lisäämään. Riippuen jääneen perunamuusin paksuudesta maitoa voi lisätä, jotta taikina ei olisi liian napakkaa. Hoksasin tämän kun jälkikäteen kokeilin rieskoja ylijääneestä perunamuusista. 
Hyvä vinkki on se, että kun työstät rieskoista ensin palloja, jonka jälkeen litistät ne ohuiksi pyöreiksi rieskoiksi, niin rieskojen reunat eivät halkeilisisi. Itselläni kävi näin ekassa satsissa, mutta toiseen lisäsin nestettä sen verran, että reunat eivät enää repeilleet rieskoja litistettäessä. Näistä tuli sitä paitsi pehmeämpiä. Jos siis käytätte rieskoissa valmista perunamuusia (meillä joukkoon lisätään maitoa ja nokare voita), voitte muusin paksuudesta riippuen lisätä hieman nestettä, jotta rieskoista tulee pehmeämpiä.

Laitan tähän blogiin alkuperäisen reseptin, joka siis on tehty perunasoseeseen ilman mtn nestettä. Suosittelen kuitenkin kokeilemaan ohjetta myös ylijääneestä perunamuusista, mtn suuria probleemia ei voi sattua, sillä nämä on sen verran yksinkertaisia, eivätkä hätkähdä, vaikka taikina olisikin hieman liian jämäkkää! :) Perunamuusia tahtoo kumminkin aika useasti jäädä yli kattilaan lojumaan. Sekä muusista, että perunasoseesta tehdyt rieskat kyllä toimii! Niin helppoja ja nopeita valmistaa ilman mitään kohotuksia tai hiivan turpoamista. Ihania voin ja maidon kanssa ja tottakai nämä ovat parhaimmillaan tuoreina.


Mukavaa viikon alkua!



noin 20 kpl (halkaisija 8 cm)

12 dl perunasosetta/muusia
2 rkl öljyä
2 tl suolaa
2 tl leivinjauhetta
8 dl gluteenitonta jauhoseosta

Keitä perunat ja soseuta (voit myös käyttää valmista perunamuusia, tällöin lisää tarvittaessa nestettä muusin paksuudesta riippuen). Lisää öljy. Sekoita suola ja leivinjauhe jauhoihin. Lisää jauhoseos muutamassa erässä. Vaivaa taikina tasaiseksi. Pyörittele taikinasta palloja, jauhoja apuna käyttäen. Litistä pallot ohuiksi pyöreiksi rieskoiksi. Aseta rieskat leivinpaperoidulle uunipellille. Pistele rieskat haarukalla ja paista 300 asteessa noin 10 minuuttia (tai 250 asteessa 15 min), kunnes rieskat saavat laikuittain väriä.










4. marraskuuta 2017

Daim-kakku


Moikka!
Blogin ulkoasu alkaa muovautua pikkuhiljaa. Olette varmaan huomanneet niin isoja kuin pieniäkin muutoksia, osa jutuista on yhä keskeneräisiä ja muokkailen niitä aina kun aikaa järjestyy. Haluan blogista mahdollisimman simppelin ja selkeän, ja lisäksi haluan tuunailla itse vähän erilaisia toimintoja tänne, kuten esim. sivupalkkiin linkkilaatikoita. Sittenpähän näette kun homma alkaa edetä.

Pari viikkoa sitten tein ihan ekan kerran itse daim-kakkua. Kun järjestin pienempänä synttärikutsuja me ostettiin monesti sellainen valmis pakaste daim-kakku. Lähinnä siksi, että se oli gluteeniton vaihtoehto ja meillä kotona ei silloin vielä hirveästi ollut innokkaita leipureita. Siihen kakkuun ei kyllä ikinä kyllästy, se on niin hyvää. Nykyään pääsen maistamaan daim-kakkua aina kun käydään ikean reissulla. Tulikin mieleen, että daim-kakun lisäksi me ostettiin useasti marenkikakkua pakasteesta. Sitä sain nokkani eteen niin monesti, että mulla tuli myöhemmin ihan ällötys olo, kun edes näin jossakin sitä kakkua. :D Nyt olisi mielenkiintoista päästä maistamaan sitä, sille viime kerrasta on hirvittävän pitkä aika. Varmaan ala-asteella olen sitä viimeksi maistanut.

Mutta nyt siis Daim-kakku reseptiin. Pohjan ohjeen löysin netistä, mutta tuunailin sitä vähän oman makuni mukaan. Pohja onnistui oikein hyvin! Se kohosi mallikkaasti ja mehevyyttä riitti. Kostutus on tässä kakussa tärkeää, sillä paljaaltaan mantelipohja olisi liian kovaa, joka vaikeuttaisi myös leikkaamista. Kostuttaminen käy reippaasti pullasudin tai perinteisen lusikan avulla.
Kakun väleihin saa maunsa mukaan ripotella daim-rouhetta; osa tykkää enemmästä määrästä ja toiset vähemmästä. Minun kakkuun ainakin tuli riittävän paksusti daim-rouhetta, se se vasta on herkkua.

Kaikin puolin olen erittäin tyytyväinen tähän kakkuun kokonaisuutena. Kaikki osaset toimivat hyvin keskenään. Ja tottakai maistuhan tämä nyt paremmalta kuin kaupan pakaste daim-kakku. ;) Tämän herkun kyllä kruunasi tuo pinnalla oleva suklaakuorrutus! Olin ensiksi tekemässä ganachen tapaista kuorrutusta, mutta sitten päätin jättää kerman kokonaan pois. En tiedä miten tämä yleensä tehdään; kermalla vai ilman, mutta hyvä oli näinkin pelkällä suklaalla.
Tästä kakusta ei kauaa iloa riittänyt, sillä meillä oli tosi nälkäistä porukkaa ja lisäksi vein myös siskolleni kaupunkiin ison viipaleen kakkua maistettavaksi. :)
Hyvin upposi sanotaanko näin! Tätä teen kyllä uudestaan.

Halloweenin viimeisiä juhlintapäiviä vietetään par`aikaa. Meillä ei tänä vuonna mitenkään erityisesti juhlittu tapahtumaa, mutta esimerkiksi kerhossa tehtiin sormikeksejä, muumioleipäsiä sekä aavemuffinsseja. Oli kiva väsäillä jotain vähän erilaista ja onhan se nyt aika harvinaista, kun halloweenia vietetään kumminkin vain kerran vuodessa. Tulee aina semmoinen halu tehdä edes jotakin teemaan sopivaa.
Eilen keräännyttiin kahden ystäväni kanssa iltaa istumaan. Itselläni oli halloween aiheinen maski kasvoissa ja leivoin naposteltavaksi suklaapoppareita sekä jäädytettyä suklaajuustokakkua (juustokakun ohjeen pystyt bongaamaan blogista! Kakku on tosi nopea ja helppo tehdä ja sitä voi myös tuunailla maunsa mukaan. Ohje löytyy täältä!). Noh sen maskin kanssa tuli kylläkin vähän kiire, mutta ihan hyvä lopputulos kumminkin oli. Oli tosi mukava ilta, ja oli huippua nähdä kamuja pitkästä aikaa. Syötiin herkkuja, katsottiin sohvaperunoita (ihan loistava ohjelma, ekaa kertaa katsoin ja katson kyllä uudestaan), naurettiin omille ja toisten jutuille, maisteltiin uutta mustikka-jaffaa ja fiilisteltiin joulua.

Tänään olis vuorossa Tuntematon sotilas leffateatterissa yhden ystäväni kanssa. Odotukset on korkealla ja uskon, että hieno leffa on kyseessä. Tätä onkin jo odotettu!

Mukavaa lauantaita kaikille!




Mantelipohja:
4 munaa
3 dl ruokokidesokeria
2 dl gluteenitonta jauhoseosta
2 dl mantelijauhetta
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
ripaus suolaa
2,5 dl mantelirouhetta
 + kostutukseen maitoa

Vaniljakreemi:
2 dl kuohukermaa
2 dl maitoa
1 muna
1 dl sokeria
1 dl maizena maissitärkkelystä
1 rkl voita
4 tl vaniljasokeria

Kuorrutus:
145g maitosuklaata (Panda)
145g valkosuklaata (Panda)

Lisäksi:
2 kpl daim-suklaapatukoita karkeasti rouhittuina

Valmista mantelipohja. Vaahdota munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet sekä mantelirouhe keskenään. Sekoita kuiva-aineseos muna-sokerivaahtoon varovasti sekoittaen. Vuoraa irtopohjavuoan (halkaisija 24cm) pohja sekä reunat leivinpaperilla (TAI voit myös voidella ja jauhottaa vuoan). Kaada taikina vuokaan ja paista pohjaa 175 asteessa noin 20 minuuttia. Valmista vaniljakreemi. Mittaa kattilaan kaikki ainekset, lukuun ottamatta voita ja vaniljasokeria. Sekoita. Kuumenna seos kiehuvaksi koko ajan sekoittaen. Kun seos paksuuntuu ota kattila pois liedeltä ja lisää joukkoon voi sekä vaniljasokeri. Anna kreemin jäähtyä. Leikkaa jäähtynyt mantelikakkupohja kolmeen osaan. Aseta ensimmäinen pohjalevy tarjoiluvadille ja kostuta se maidolla. Levitä päälle noin puolet vaniljakreemistä. Ripottele vaniljakreemin päälle daim-rouhetta. Toista tämä. Aseta viimeinen pohjalevy päällimmäiseksi (kakun kanneksi) ja kostuta se maidolla. Sulata paloiteltu maitosuklaa mikrossa. Sulata valkosuklaa erillisessä astiassa. Kun suklaat ovat hieman jäähtyneet, yhdistä maitosuklaasulaan 2/3 valkosuklaasta. Sekoita. Levitä suklaaseos kakun päälle sekä osittain reunoille. Käytä loppu valkosuklaasula marmorointiin. Kaada valkosuklaa pieneen pussiin ja leikkaa yhteen kulmaan pieni reikä. Pursota suklaasta ohuita viivoja samansuuntaisesti suklaakuorrutteen pinnalle. Tämän jälkeen vedä hammastikulla vaakasuorasti suklaaviivoihin nähden, edestakaisia liikkeitä. Pintaan muodostuu marmorikuvio. Koristele kakku daim-rouheella. Anna kakun kovettua kylmässä.








23. lokakuuta 2017

Välähtelevä inspiraatio



Moikka!
Tiedättekö sen tunteen, kun yhtäkkiä tulee johonkin asiaan kunnon inspiraatio!? Sellainen, joka roihahtaa kerta heitolla, eikä vain yksi asia innosta vaan asioita tulee lisää ja lisää. Mulla käy monesti näin kun jään selailemaan pitemmän aikaa omaa blogiani ja muiden blogeja. Tänään se taas tuli... mahdoton inspis, semmonen tunne, että tämä juttu on toteutettava ja heti. :D Tosi monesti inspis minulla iskee oman blogini ulkoasua ajatellen. Varsinkin, kun ei ole pitkään aikaan muokkaillut "sivupalkkeja", värejä tai uudistanut banneria. Ja myös varsinkin silloin, kun huomaa, että muut suosikkibloggarit ovat uudistaneet bloginsa ilmettä, jotkut aivan pienillä yksityiskohdilla, toiset täysin uudella bannerilla. 





Nyt oli pakko tarttua inspiksestä kiinni. Se on sen verran monta kertaa jo tullut ja aina kuitenkin huhuilee tuolla takaraivossa. Olen tosi innoissani! Bannerin uudistaminen ja muutenkin blogin ulkoasun muokkaaminen ovat nyt ajankohtaisia juttuja, kun edellisestä kerrasta on jo pitkä aika. Joka kerta, kun olen uuden bannerin suunnitellut ja lisännyt blogiin, olen ollut aina yhtä innoissani ja ylpeä tuotoksestani. Mutta joka kerta se innostus on alkanut hiljalleen hiipua. Alkaa tuntua, että on jo katsellut tuota tarpeeksi kauan ja rupeaa löytää siitä virheitä. Sitä alkaa miettimään, että mikä olisi paremman näköinen banneri.






Mielestäni banneria ei pitäisi kuitenkaan vaihtaa liian tiheästi. Se on ikään kuin blogin tärkein silmätikku, sillä ihmiset tunnistavat siitä heti blogisi. Itse vaihdoin banneria turhan tiheään tahtiin, kun blogini perustin. Silloin olin kylläkin vielä epävarma millainen blogini tulisi olemaan niin sisällöltä kuin ulkoasultaan. Nyt minulla on ns. selvät sävelet, ja haluaisin ikään kuin päivittää blogini ilmettä. Se tarve tulee väkisinkin aina, jossakin vaiheessa. Blogista tehdään koko ajan jokaisen bannerin myötä oman näköisempää. Tuo vois olla aika hyvä kuvaus. Monet bloggarit nimenomaan päivittävät esim banneria, mutta ei liian radikaalisti. Usein säilytetään ainakin joitain tiettyjä piirteitä vanhasta ulkoasusta, toisinaan blogin ilme voi kyllä mennä ihan uusiksi. Se on se kuuluisa inspiraatio, joka nämä saa aikaan. 






Nyt syvällisemmät ja analysoivat tekstit sikseen ja ilmoitan virallisesti, että aion uudistaa blogini ulkoasua. En osaa sanoa milloin työn tulos tänne päivittyy koko komeudessaan (;D), mutta nyt kun minulla on aikaa jokseenkin enemmän työstän projektia koko ajan vähitellen. :) Saattaahan toki olla, että projekti eteneekin nopeasti, jos innostus iskee! Minulla ei yleensä ole kauaa mennyt, mutta toki haluan tehdä bannerin huolella. Luulen, että ette joudu kauaa odottamaan nimittäin tällaisiin "töihin" intoa minulta kyllä löytyy!

Mitäs sanotte suunnitelmistani? :)
Ohessa muutamia, toivottavasti inspiraatiota herättäviä, valokuvia!




17. lokakuuta 2017

Hulinaa ja hälinää



Hellou pitkästä aikaa!
On ollut kyllä melkoista vilskettä viime viikot, niin vauhdikasta, että blogi on melkeinpä unohtunut. En ole vähään aikaan saanut säännöllisesti päiviteltyä tänne, vaikka kuinka haluaisinkin. Aina on tullut jokin tärkeämpi homma tai aikaa ei ole vain jäänyt kirjoittamista ja kuvien muokkailua varten. Kyllä tämä tästä, toivottavasti olette kärsivällisiä ja ymmärtäväisiä. 

Viime viikon olin päiväkodilla sijaistyössä, ja joka aamu piti herätä kuudelta, jotta ehti seitsemäksi pyörällä töihin. Oli se aika kaameaa niin aikaisin herätä, uskokaa tai älkää. Noh sitten vuorossa oli siikamarkkinat, joita olenkin viime viikot suunnitellut. Markkinat olivat siis viime viikonloppuna. Aloitin leipomisen heti kun töistä perjantaina pääsin, ja ikävä kyllä siinä meni taas tosi myöhään, lähemmäs klo yhtätoista... ja siis sitten piti vielä pakata kaikki herkut, elikkä päästiin nukkumaan vasta puoli kahdelta. Nuo markkinat ovat kyllä aina melkoinen työmaa, mutta joka vuosi niistä on selvitty. Tämä oli jo viides vuosi myyjänä markkinoilla!

Keittiössä oli perjantaina aikamoinen tohina päällä, sillä pikkusiskoni leipoi myös markkinoille. Hän oli viime vuonnakin myymässä omalla myyntipöydällä ja teki samanlailla tänäkin vuonna. Lisäksi meillä oli kotosalla loput sisarukset, ja ystäväni tuli meille yökylään perinteiseen tapaan. Tupa oli siis melko täynnä. :D Onneksi meillä on kuitenkin paljon tilaa ja monta uunia, jotka olivat kaikki ahkerassa käytössä. Toisessa uunissa paistuivat pitkään kypsyvät saaristolaisleivät ja toisessa  korvapuustit sekä tähtipullat. 

Kompastuskiviltä ei vältytty tänä vuonna ja olen varma, että perjantailla oli jotain tekemistä asian kannsa. Oli nimittäin perjantai 13. päivä. Nekkuseos ei jähmettynyt, vaan jäi pehmeäksi toffeemaiseksi massaksi, yön jähmettymisen jälkeenkin. Niitä ei sitten kehdannut tietenkään laittaa myyntiin. Harmitti kyllä aika paljon, sillää nekut on ollu tosi tosi suosittuja joka vuosi ja tietenkään en ois halunnu, että hyviä raaka-aineita menee hukkaan. 
Lauantai-iltana ekan myyntipäivän jälkeen halusin kokeille jos voisin pelastaa nekkumassan vielä jotenkin, jotta sen saisi myyntiin. Kaavin massan paperitötteröistä ja nostelin sen pursotinpussiin. Meillä sattui olemaan kaapissa pieniä makeispaperivuokia, joten pursotin massan niihin ja karkeista tuli tahmeita toffeita. Ei ollut ollenkaan huono idea, sillä toffeet myivät yllättävän hyvin sunnuntaipäivänä. Markkinavieraat halusivat pikkumakeisia suupaloiksi, ja moni otti useamman kuin yhden setin toffeekarkkeja. 

Kaiken kaikkiaan tein lauantaille myytäväksi puolukkaleipää, gluteenittomia mokkapaloja (käytin blogin vakkari reseptiäni, ohje siis jo blogissa!), korvapuusteja, puolukkakierrepullia ja kahdenlaisia tähtipullia. Sunnuntaina minulla oli myynnissä saaristolaisleipää, puolukka-ruispiirakkaa, suklaakeksejä, toffeita, mokkapaloja ja muutamia edellispäivän pullia. Siskoni olivat leiponeet mm. saaristolaisleivät, ja suklaakeksit olivat pikkusiskoni edellispäivän myyntituotteita. Kaikki muut olivat siis vehnään tehtyjä paitsi mokkapalat, sillä halusin gluteenittomankin vaihtoehdon myyntiin. Ekana päivänä myinkin kaikki mokkapalat loppuun. :)

Ainiin. minähän olen ehtinyt tässä "blogitauon" aikana täyttää yhdeksäntoista vuotta! Pidin kaverisynttärit ja leivoin kakun ja pientä suolaista. Sain ihania lahjoja ja oli supermukavaa nähdä rakkaita kavereita. Juhlintaa oli tuplapäivinä sillä kutsuin loput kaverit seuraavana päivänä kakkukaffeille. Lisäksi käväistiin kahden kamun kanssa Rokualla mökkeilemässä reilu viikko sitten. Laatuaikaa sanoisinko; hyvää ruokaa, huikeat puitteet ja parasta seuraa! 

Nähdään pian ja kivaa viikkoa kaikille!